 |
2010 on Finlaysonin alueen juhlavuosi, 190 vuotta James Finlaysonin konepajan ja valimon perustamisesta
James Finlayson (1771-1852) oli tehtailija, jota pidetään myös Suomen teollisuuden isänä. Hän perusti Finlaysonin puuvillatehtaan vuonna 1820. Hänen puolisonsa oli Margaret Finlayson. Finlayson syntyi Glasgow`ssa, Skotlannissa. Uskonnoltaan hän oli silloin syrjitty kveekari ja vaatimattomista oloista, joten hän ei saanut korkeampaa muodollista koulutusta, mutta pätevöityi koneteknikoksi.
Vuonna1798 perustettiin Pietariin keisarilliset Aleksanterin manufaktuurilaitokset, jonne Finlayson tuli konemestariksi ja tutustui itse keisariin. Englannista modernien koneiden vienti oli ankarasti kiellettyä, joten tietotaidon vienti oli ainoa keino teollisuuden käynnistämiseksi muualla.
Vuonna 1819 Finlayson ja Englannin raamattuseuran yliasiamies tohtori John Patterson matkustivat Suomeen käynnistämään raamattujen levittämistä maassa. Samana vuonna myös keisari vieraili Tampereella. Tammerkoski havaittiin oivalliseksi voimanlähteeksi teollisuudelle. Ennen tehtaan perustamista Finlayson kirjoitti keisarille pyytäen itselleen ja seuraajilleen uskonvapautta. Aleksanteri suostui pyyntöön, ja kaikilla Finlaysonin työntekijöillä oli uskonnonvapaus. Saatuaan porvarioikeudet ja senaatin privilegiokirjeen Finlayson rakennutti lainan turvin konepajan ja valimon vuonna 1820 tuottamaan karstaus- ja kehruukomeita tekstiiliteollisuudelle. Keisari myönsi 1821 Tampereelle erivapauden tuoda raaka-aineita ja koneita ilman tullia.
Tilauksia ei kuitenkaan tullut ilman kysyntää ja vuonna 1823 Finlayson vaihtoi alaa tekstiiliteollisuuteen uuden Suomen senaatin myöntämän lainan turvin. Edullisen valtion lainan vastineeksi määrättiin, että jokaisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen oli halutessaan päästävä tutustumaan tuotantoon. Menestys alkoi vasta 1828 kun raaka-aineessa siirryttiin tuontipuuvillaan ja pian tehdas antoi töitä kymmenelle työntekijälle. Vuonna 1833 tehtaassa oli jo yli 500 värttinää. Hurskaana miehenä Finlayson antoi töitä myös lapsille haluten auttaa orpoja ja turvattomia. Orpoja varten tehtaalle perustettiin oma lastenkoti.
Vuonna 1836 iäkäs Finlayson myi tehtaansa rääveliläiselle liikemiehelle Carl Samuel Nottbeckille ja hovineuvos Georg Adolf Rauhille ja toimi pari vuotta neuvonantajana ennen paluutaan kotimaahansa. Tehtaalla oli hyvä maine ja Finlayson edellytti ostajien säilyttävän hänen nimensä yhtiön nimessä. Uudeksi nimeksi tuli Finlayson & Co.
James Finlayson kuoli lapsettomana. Hänet on haudattu Newingtonin hautausmaalle Edinburghiin, Skotlantiin. Nykyisen hautamuistomerkin on pystyttänyt Oy Finlayson-Forssa Ab vuonna 1970 yrityksen täyttäessä 150 vuotta. (Wikipedia)
Finlaysonin historiaa
 Finlaysonilaisia vuodelta 1870, Tampereella oli silloin 7000 asukasta, Finlaysonilla työskenteli 2300 henkilöä. |
Tampereen ja koko maan tehtaista suurin oli Finlaysonin puuvillatehdas, jonka suhdanteita ja työntekijöiden kysyntää kaupungin väestön muutokset olivat noudatelleet 1870-luvulle saakka. Vuonna 1870 Finlaysonilla oli noin 2300 työntekijää, eli yli puolet kaikista tehtaalaisista työskentelivät Finlaysonin palveluksessa. Vuonna 1900 Finlayson oli edelleen suurin tehdas, jolla oli työntekijöitä jo yli 3000. Väestömäärän kasvettua huimasti se tarkoitti, että enää joka kolmas tehtaalainen työskenteli Finlaysonilla.
 |
 |
Nottbeck-suku teki Finlaysonin tehtaista suuren
James Finlayson perusti Finlaysonin tehtaat Tammerkosken rannalle vuonna 1820. Hän myi yhtiön pietarilaisille Venäjän keisarin henkilääkäri Georg Adolf Rauchille ja liikemies Carl Samuel Nottbeckille vuonna 1836. Finlaysonin tehtaat säilyivät sukujen omistuksessa vuoteen 1908.
Wilhelm von Nottbeck tuli yrityskaupan aikana 20-vuotiaana yhtiöön töihin. Tehtaanjohtajaksi ja omistajien edustajaksi nimitettiin aluksi Ferndinand Uhde. Vuonna 1860 Wilhelm von Nottbeck tuli tehtaiden johtoon ja toimi Finlaysonin tehtaiden patruunana kuolemaansa saakka vuoteen 1890. Hänen merkityksensä Finlaysonin tehtaiden ja myös Tampereen kaupungin kehittäjänä on suuri. Nottbeck tunnettiin patruunana, joka kantoi huolta työväestön hyvinvoinnista. Tehtaalla oli mm. oma koulu, kirkko, sairaskassa, palokunta, sairaala, orpokoti sekä paljon tehtaan järjestämiä tapahtumia ja harrastusryhmiä. 1860-luvun nälkävuosina tehtaalla jaettiin ruokaa kaikille kaupunkilaisille. Finlaysonilla oli kahteen otteeseen palkanmaksussa käytössä oma raha, koska Venäjän ruplan arvo oli romahtanut. Hänen aikanaan yhtiö kasvoi yhdeksi Suomen suurimmista yrityksistä, jossa oli yli 3000 henkilöä työssä.
Nottbeck sai puolisonsa Marie Elisen, os. von Mengden, kanssa seitsemän lasta, kaikki poikia. Pojista Wilhelm, Peter ja Alexander osallistuivat tehtaiden toimintaan. Vuonna 1917 viimeiset Nottbeckin suvun jälkeläiset lähtivät Tampereelta.
Finlaysonilla juhlittiin vappua jo vuonna 1865
Tamperelainen työväestö on viettänyt vappua ainakin jo vuodesta 1865. Finlaysonin työntekijät kokoontuivat tuolloin yhteen juhlimaan toukokuun ensimmäistä päivää.
"Viina näytteli niin merkittävää osaa juhlimisessa, että työnantaja antoi sen takia rajoituksia vapaissa“
 |
*** Julkisia ja laillisia ilmoituksia. ***
Suometar 1858 no 34, elokuu
Tytöt huomatkaa!
Pumpuli-vapriikkiin Tampereella otetaan, tämän syksyn kuluessa, kolmesataa (300) tyttöä, 10 niin 24 vuoden ikäisiä; siinä saavat ansiollisen paikan kuin he ilmottavat itsensä vapriikin kontorissa jota pikemmin sitä parempi.
Tampereelta 21 p. elokuuta 1858.
Finlayson H C:o.
------------------------------------------------------
