Vanha tehdas

Lyhyesti

Finlaysonin Vanha tehdas on poikkeuksellisen hyvin säilynyt muistomerkki suomalaisen teollisuuden alkuvaiheilta. Nottbeck ja Rauch rakennuttivat uuden tehtaan, jotta tehtaan toiminta saatiin kymmenkertaistettua. Silloista uutta tehdasta kutsutaan nykyään Vanhaksi tehtaaksi. Vanhan tehtaan massiivisin rakennus oli kuusikerroksinen, eli Kuusvooninkinen. Kuusvooninkinen rakennettiin kosken yläputouksen viereen. Vanha tehdas oli vuosikymmeniä vajaakäytössä kun tehdas lopetti toimintansa. Tehtaan purkamistakin suunniteltiin. Nykyään tehtaan arvo on tunnustettu ja se on kunnostettu. Peruskorjaukset valmistuivat vuonna 2005. Tiloissa on liike-, näyttely-, toimistotiloja.

lähde: Työväen keskusmuseo Minna Karhunsaari puh. 03 253 8800

TR 1, TR 2, TR 5, TR 22 Vanha tehdas

Vanhalla tehtaalla tarkoitetaan rakennuksien

  • TR 1:n,
  • TR 2:n,
  • TR 5:n ja
  • TR 22:n muodostamaa kokonaisuutta.
  • Lisäksi vanhaan tehtaaseen liittyy itäsivulla lukuisia erillisiä sivurakennuksia, jotka rakennettiin 1850-1926 välisenä aikana.

Viipurin kaupunginarkkitehtina toiminut Carl Leszig aloitti vanhan tehtaan suunnittelun 1836. Tehtaan johtajana toimi preussilainen Ferdinand Uhde. Rakennuksen suunnitteluun osallistui myös Belgiassa moderniin tekstiilitehdasarkkitehtuuriin tutustunut englantilainen John Barker.

Nykyään vanhaan tehtaaseen on tehty kevyitä peruskorjauksia. Suurin osa vanhoista ikkunoista ja osa julkisivuista on kunnostettu. Rakennuskokonaisuus on suojeltu rakennussuojelulailla. Siinä tehtävät muutokset toteutetaan yhteistyössä museoviraston kanssa.

Vanhan tehtaan tilat valmistuivat vuonna 2005 liike-, näyttely-, ja toimistotiloiksi.

TR 1 ("Kuusvooninkinen")
1837-38 Carl Leszig, John Barker

Finlaysonin alueen vanhin säilynyt rakennus on Kuusvooninkinen eli TR 1. Se on myös Pohjoismaiden vanhin tyylilajinsa edustaja. Tehtaan rakentaminen aloitettiin 1836 ja päätettiin1837.

Kuusikerroksinen rakennus oli ulkoasultaan ja teknisiltä ratkaisuiltaan kansainvälistä huipputeknologiaa. Urakoitsijana toimi muurarimestari Träskelin Turusta.

Rakennuksen ulkoseinät ja yksi väliseinä muurattiin tiilistä. Muuraamiseen kului arviolta 400 000-500 000 tiiltä. Ulkoseinät rapattiin ja maalattiin. Rakennuksen vesikatto oli alun perin varustettu ikkunoilla. Rakennus on maamme ensimmäinen, jossa on käytetty välipohjien tukena valurautapilareita. Pilarit tilattiin Fiskarsin konepajalta Finlaysonilla tehtyjen puisten mallien mukaan. Rakennus sai uuden Manchesterissa valmistetun valurautaportaikon 1875.

Kuusvooninkiseen on lisätty mm. matala siipiosa TR 1b ja TR 1d sekä uusi turbiinihuone (TR 22), joka valmistui kaupunginarkkitehti Caloniuksen suunnittelemana 1877. lähde: Lasse Kosunen, Finlaysonin tehdasalue Tampereella. Rakennuskanta -historia ja tulevaisuus. Työväen keskusmuseo Minna Karhunsaari puh. 03 253 8800

TR 2 ja porrastorni TR 1c
1850

Rakennuksella (TR 2) jatkettiin Kuusvooninkista. Pohjoispuolen jatko-osa valmistui 1850. Rakennuksessa oli kutomo ja kehräämö. Voimanlähteeksi asennettiin uusi vesipyörä. Se korvattiin 1859 100 hv:n Donkin turbiinilla. Voimansiirtolaitteita ja turbiineja ei ole säilynyt.

TR 2 on rakennustekniikaltaan Kuusvooninkisen kaltainen. Tiiliset ulkoseinät ja valurautapilarit toimivat kantavana rakenteena ja välipohjat ovat puuta. Rakennus oli valkoiseksi rapattu. Rakennuksen kylkeen tehtiin TR 1:lle ja TR 2:lle yhteinen porrashuone. Huoneen yhteyteen sijoitettiin saniteettitilat. Kreneloidun huippunsa torni sai valmistuessaan 1870-luvulla. Porrastornia jatkettiin sprinkleritorniksi 1892. Porrashuoneen hissi rakennettiin 1938. Sodan aikana porrastornia käytettiin ilmavalvontatornina.

Vuonna 1983 rakennuksen läpi kulkenutta läpiajotunnelia levennettiin ja korotettiin. Se toimi palokunnan hyökkäystienä. Muutokset toteutettiin Rauno Heirolan suunnitelmien mukaan. Porrastornin julkisivut ja katto korjattiin 1997. lähde: Lasse Kosunen, Finlaysonin tehdasalue Tampereella. Rakennuskanta -historia ja tulevaisuus. Työväen keskusmuseo Minna Karhunsaari puh. 03 253 8800

TR 5
1858-1859 1895 Josef Renggli

TR 5 rakennettiin 1858-59 välisenä aikana. TR 5:een sovellettiin Kuusvooninkisessa (TR 1) ja TR 2:ssa käytettyä rakennustekniikkaa. Tehdas rakennettiin osittain Kuusvooninkisen höyrykattilahuoneen päälle. Rakennus on luultavasti ensimmäinen Finlaysonin oman tiilitehtaan tiilistä rakennettu tehdasrakennus. Rakennusta laajennettiin 1895 käyttömestari Josef Rengglin toimesta.

Laajennuksessa on pääosin puiset välipohjat valurauta- ja puupilareiden varassa. Sisätiloihin on vuosikymmenien kuluessa rakennettu pienempiä huoneita ja porrasyhteyksiä. Rakenteet ovat säilyneet pääosin ennallaan.

Rakennuksen julkisivut on kunnostettu 1999-2001 välisenä aikana. Rakennuksessa toimii mm. arkkitehtitoimisto. Yksi kerros on Työväen keskusmuseon museokäytössä.

TR 22 (ja TR 43)
1878 F.L.Calonius

Vuonna 1879 korvattiin TR 2:n vanha Donkin turbiini Augsburgista hankitulla 500 hv:n turbiinilla. Eteläturbiiniksi ristitylle koneistolle rakennettiin oma rakennus, jonka suunnitteli F.L. Calonius. Vesi johdettiin turbiiniin vanhan tehtaan ja Koskitehtaan (TR 4) väliin rakennetussa kanavassa.

Rakennuksen julkisivu edustaa korkealuokkaista teollisuusarkkitehtuuria. Sen kylkeen on myöhemmin rakennettu lisäturbiinihuone TR 43, ns. Sähköturbiini ja vuonna 1960 muuntoasema. Eteläturbiinista johti aikoinaan suuri valta-akseli Plevnan kutomoon. TR 43:n katto kunnostettiin vuonna 1997.

Lisätietoa ja kuvia Vanhasta tehtaasta löytyy Tampereen museoiden sivustosta, joka käsittelee Pirkanmaan teollisuushistoriaa.