Alueen historia
Finlaysonin alueen historiaa
Finlaysonin tehtaan perusti Tammerkosken vesivoiman houkuttelemana skotlantilainen James Finlayson vuonna 1820. Vaatimattoman kehruutehtaan nousu suuruuteen alkoi 1830-luvulla. Uudet omistajat laajensivat tehtaan tuottamaan myös puuvillakangasta. Ensimmäinen tehdasrakennus, Kuusvooninkinen, nousi alueelle vuonna 1837. Alueen kehittyminen jatkui aina 1960-luvulle asti. Puuvillatehtaasta tuli tuhansien ihmisten työpaikka.
Enimmillään tehtaalla oli noin 3300 työntekijää 1900-luvun alussa. Tehdastyö oli raskasta. Työpäivät olivat 12-tuntisia, palkka kehno ja puuvillapöly sekä koneiden aiheuttama meteli ja tärinä kävivät terveyden päälle. Tekstiilialaa pidettiin naisten työnä, ja tyypillinen tehtaan työntekijä olikin nuori, naimaton nainen. Tekstiiliteollisuus houkutteli naisia Tampereelle niin paljon, että pitkään kaupunkia kutsuttiin naisten kaupungiksi – mies riitti vain joka toiselle naiselle!
Alueen tärkein symboli on Keskustorille näkyvä tehtaan nimikyltti. Työläisiä katolla 1940–50-luvulla. Kuva: Työväenmuseo Werstas.
Puuvillatehtaankatu oli työläisten pääreitti tehtaalle ja tehtaalta pois. Työntekijöitä tehtaan porteilla vuosisadan vaihteessa. Kuva: Kustannusosakeyhtiö Otavan kokoelma, Museoviraston Kuvakokoelmat.
Kaupunki kaupungin sisällä
Vaikka työ oli rankkaa, muodostui tehtaasta kuitenkin jäseniään turvaava yhteisö. Finlayson oli kuin kaupunki kaupungin sisällä tarjoten työntekijöilleen monia palveluita. Eri aikoina tehtaalta löytyi oma poliisi, palokunta, sairaala, koulu ja vanhainkoti. Finlaysonilla myös perustettiin Suomen ensimmäinen sairaspäivärahakassa. Lyhyen tovin ajan 1800-luvulla käytössä oli jopa omaa rahaa. Suomen ensimmäinen sprinklerjärjestelmä, sähkövalaistus ja suurin höyrykone otettiin myös käyttöön tässä rohkeassa tehtaassa.
Useilla alueen rakennuksilla on oma lempinimensä, esimerkiksi Siperia, Seelanti ja Plevna. Rakennuksia nimettiin yleensä jonkin rakentamishetkellä ajankohtaisen tapahtuman mukaan. Esimerkiksi Turkin sodan taistelu Plevenin linnoituskaupungista poiki tamperelaiselle vuonna 1877 valmistuneelle kutomolle nimen Plevna. Rakennusten lisäksi lempinimiperinne kukki myös työntekijöiden kesken. Aamulehti tunnettiin kovana juoruilijana, Makkara puolestaan tanakasta ruumiinrakenteestaan.
1900-luvun mittaan Finlayson osti pala kerrallaan lähes koko suomalaisen puuvillateollisuuden. Vapautuva kauppa ja halpatuotanto kuitenkin ajoivat kotimaisen tekstiilituotannon ahtaalle. Tehtaan toiminta alueella päättyi vuonna 1990-luvun puolivälissä. Nykyään Finlayson on brändi, jonka tuotanto tapahtuu pääosin ulkomailla. Tuotteet suunnitellaan edelleen Suomessa. Historiallinen tehdasalue on tänä päivänä monipuolinen liiketoiminnan, elävän kulttuuri- ja tapahtumatoiminnan sekä vireän luovuuden kehto.
Plevnaan mahtui peräti 1200 kutomakonetta. Rouva Rantanen koneen äärellä vuonna 1929. Kuva: Työväenmuseo Werstas.
Vuonna 1900 perustettu Suomen ensimmäinen osuuskauppa sijaitsi Puuvillatehtaankadun ja Mustanlahdenkadun kulmassa. Kuva: Työväenmuseo Werstas.
Lankapuolauslaitteen hoitajat koneellaan vuonna 1956. Kuva: Työväenmuseo Werstas.
Haluatko tutustua tarkemmin Finlaysonin alueen historiaan?
Lue lisää!
Finlaysonin tehtaan omistajasuvun Nottbeckien elämästä kertoo Museo Milavida.
Tallipiha oli palatsin talouspiha, jossa nykyisin on käsityöläisiä ja viihtyisiä puoteja.
Tehtaan alkuperäiseen Sulzer-höyrykoneeseen pääsee tutustumaan Työväenmuseo Werstaalla.
Alueella sijaitsee edelleen Finlaysonin tehtaanmyymälä.
Finlaysonin tehtaalla oli aikanaan oma kirkko.
Opastuksen Finlaysonin alueelle voit varata Työväenmuseo Werstaalta.